kolumni

Tyttöjen juttuja

Tyttöjen shoppailupäivä tarkoitti 90-luvulla kokonaista lauantaipäivää ostoksien parissa. Tunnit hujahtivat huomaamatta kauniita tavaroita katsellessa ja ihanuuksia sovitellessa. Ainoat rajoitteet olivat kauppojen aukioloajat ja sadan markan seteli.

Aamuinen kävelymatka kotoa bussipysäkille taittui kepeästi parhaan ystävän kanssa. Meillä oli molemmilla vyölaukut ja tukka ponnarilla. Ja vaikka aikaa oli reilusti, aina vähän juostiin, ettei vaan myöhästyttäisi kyydistä. Piti heiluttaa kättä, jotta bussi tiesi pysähtyä ja sanoa olevansa lapsi, että sai alennuksen. Päivä kaupungilla kului hurjan nopeasti. Tärkeää oli käydä selaamassa City-Sokoksen alakerrassa julisteita, hypistellä IsoKarhun Tiimarissa kumeja ja kyniä sekä syödä BePopin Hesburgerissa minimega-ateria valkoisella majoneesilla. Puuvillan Kauppakeskuksen kaltaisesta ostosparatiisista ei osattu edes unelmoida!

Muistan ensimmäisen itsenäisen ostosreissuni kuin eilisen päivän. Se oli päivä, jolloin kasvoin lapsesta oikeaksi kuluttajaksi. Ostimme ystäväni kanssa Seppälästä samanlaiset t-paidat, elämäni ensimmäiset ihka oikeat bilevaatteet. Seuraavalla viikolla oli nimittäin koulussa viidesluokkalaisten järjestämä disko. Valkoisen t-paidan rintaa koristi hopeinen tähti ja hihansuissa oli kireät resorit. Äiti kutsui paitaa napapaidaksi. Minulle tuo t-paita on edelleen maailman paras ostos. Se päällä tanssin elämäni ensimmäisen hitaan koulun jumppasalissa. Tietysti Bon Jovin Alwaysin tahdissa.

Veera Forsbacka

markkinointipäällikkö

Puuvilla

Jaa artikkeli